Kattava opas kellon lasin heijastuksenestopinnoitteeseen

Heijastuksenestopinnoite eli AR-pinnoite on mikroskooppisen ohut kerros, joka levitetään kellon lasin pinnalle. Sen tehtävä on vähentää lasista heijastuvan valon määrää ja lisätä lasin läpi kulkevan valon määrää. Käytännössä kellotaulu on näin helppo lukea kirkkaassakin valossa sen sijaan, että ympäristö heijastuisi lasista katsojaan.

Ilman heijastuksenestopinnoitetta safiirilasi heijastaa noin 8 % siihen osuvasta valosta pintaa kohden – tämä tarkoittaa, että pinnoittamattoman, kaksipintaisen lasin kautta jopa 16 % valosta heijastuu takaisin sen sijaan, että se pääsisi kellotaululle. Laadukas heijastuksenestopinnoite voi vähentää heijastuksen alle 1 prosenttiin pintaa kohden. Pinnoitetun ja pinnoittamattoman lasin ero näkyy heti ulkona tai suorassa keinovalossa.

Heijastuksenestopinnoitteita käytetään kaikenlaisissa optisissa laitteissa: kameroiden objektiiveissa, silmälaseissa, kiikareissa, kaukoputkissa ja mikroskoopeissa hyödynnetään samaa perusperiaatetta. Kelloissa pinnoitteella on kaksi tarkoitusta: se parantaa kellotaulun luettavuutta ja ulkonäköä, sillä heijastuksenestopinnoitettu lasi näyttää lähes näkymättömältä ja antaa kellotaulun erottua ilman heijastusten aiheuttamaa visuaalista häiriötä.

Heijastuksenestopinnoitteet toimivat destruktiivisen interferenssin avulla. Pinnoite levitetään tietyn paksuisena, tyypillisesti neljäsosan näkyvän valon aallonpituudesta (noin 100–150 nanometriä). Kun valo osuu pinnoitettuun pintaan, osa siitä heijastuu pinnoitteen yläpinnasta ja osa sen alla olevasta lasista. Nämä kaksi heijastunutta valonsädettä kulkevat hieman eri matkan ja palaavat katsojan luo eri vaiheissa. Eri vaiheissa olevat valoaallot kumoavat toisensa, mikä vähentää kokonaisheijastusta.

Kyse ei ole pintakäsittelystä, joka imee valoa, vaan fysikaalisesta ilmiöstä, joka ohjaa heijastuneen valoenergian suuntaa niin, että se kumoaa itsensä. Energia, joka muuten synnyttäisi näkyvän heijastuksen, kulkee sen sijaan lasin läpi kellotaululle.

Koska häiriövaimennus toimii tehokkaimmin tietyllä aallonpituusalueella, heijastuksenestopinnoitteet suunnitellaan ihmisen näön herkkyyden huippualueelle, noin 550 nanometriin, joka vastaa keltavihreää valoa. Tämän vuoksi pinnoitetussa pinnassa näkyy tietyssä kulmassa himmeä sininen tai violetti sävy. Se on luotettava laatumerkki, joka osoittaa pinnoitteen toimivan oikein.

Kellon lasissa on kaksi pintaa: ulkopinta, joka altistuu ympäristölle, ja sisäpinta, joka on kellotaulua vasten. Heijastuksenestopinnoite voidaan lisätä jompaankumpaan tai molempiin.

Yksipuolinen pinnoite sisäpinnalla on yleisin ratkaisu keskihintaluokassa. Se vähentää visuaalisesti häiritsevintä heijastusta, joka syntyy lasin ja kellotaulun välissä, mutta jättää ulkopinnan pinnoittamatta. Näin ulkopinta kestää paremmin sormenjälkiä ja tahroja.

Molemmille pinnoille lisätty kaksipuolinen pinnoite vähentää heijastuksia mahdollisimman tehokkaasti. Laatukellovalmistajat käyttävät sitä, ja se parantaa kellotaulun luettavuutta huomattavasti. Ulkopinnan pinnoite on kuitenkin herkempi sormenjäljille, ja se tulee puhdistaa hellävaraisesti pehmeällä liinalla, ei hankaavilla välineillä.

Söner lisää heijastuksenestopinnoitteen kaikkiin malliston safiirilaseihin. Pinnoitteen tekniset ominaisuudet varmistavat, että kellotaulu erottuu selkeästi kaikissa valaistusolosuhteissa, joita rannekello todennäköisesti kohtaa päivittäisessä käytössä kirkkaasta auringonvalosta sisätilojen keinovaloon.

Pinnoitus tehdään tyhjiökammiossa fysikaalisella kaasufaasipinnoituksella (PVD) – samalla menetelmällä, jolla kellojen kuoriin lisätään PVD-kultasävyisiä pinnoitteita. Lasi puhdistetaan epäpuhtauksista, asetetaan tyhjiökammioon ja lämmitetään hallittuun lämpötilaan. Pinnoitemateriaali, tyypillisesti magnesiumfluoridi tai piidioksidi, höyrystetään ja kerrostetaan lasin pinnalle tarkasti hallitun paksuisena kerroksena.

Kerrospaksuuden hallinta on ratkaisevan tärkeää. Liian paksu tai ohut kerros ei vaimenna heijastusta oikein tuhoavan interferenssin avulla. Useita eri materiaalikerroksia lisätään usein peräkkäin. Kukin kerros kohdistuu hieman eri aallonpituusalueelle, jolloin heijastusten väheneminen kattaa laajemman osan koko näkyvän valon alueesta yhden aallonpituuden sijaan.

Pinnoituksen jälkeen lasi tarkastetaan tasaisuuden varmistamiseksi ja suljetaan sitten suojaavalla pintakerroksella. Ulkopinnalla tämä on usein hydrofobinen tai oleofobinen kerros, joka hylkii vettä ja öljyjä. Näin lasi on helpompi puhdistaa ja kestää paremmin sormenjälkiä päivittäisessä käytössä.

Heijastuksenestopinnoite on safiirilasia herkempi. Safiiri on timantin jälkeen toiseksi kovin luonnonmateriaali, eikä se naarmuunnu normaalissa käytössä. Heijastuksenestopinnoite on kuitenkin ohut pintakerros, ja se voi ajan mittaan vaurioitua hankaavasta puhdistuksesta tai altistumisesta kemikaaleille. Hellävarainen hoito säilyttää sen pitkään. Katso ohjeet kellon yleiseen huoltoon päivittäistä käyttöä ja hoitoa käsittelevästä oppaastamme.