Naarmuuntuvatko kultakellot helposti? Näin ehkäiset vaurioita

Täyskulta (18 tai 14 karaatin)

Täyskultaiset kuoret ovat pehmein vaihtoehto. 18 karaatin kulta on 75-prosenttisesti puhdasta kultaa, johon on lisätty hopeaa, kuparia tai palladiumia sen lujuuden parantamiseksi. Seoksen kovuus on silti Vickersin asteikolla noin 150–200 HV. Tavallisen 316L-ruostumattoman teräksen kovuus on noin 200 HV. Siksi täyskultainen kuori naarmuuntuu näkyvästi arjen kosketuksissa sellaisiin pintoihin, jotka eivät naarmuttaisi teräskuorta. Naarmuissa materiaali siirtyy eikä poistu, minkä vuoksi kelloseppä voi kiillottaa täyskullan ennalleen: materiaali on yhä tallella, mutta sen muoto on muuttunut. Säännöllinen kiillotus poistaa joka kerralla hieman materiaalia, mikä kannattaa ottaa pitkällä aikavälillä huomioon ohuiden kuoren reunojen kohdalla.

PVD-menetelmällä tehty kullanvärinen pinnoite karkaistun teräksen päällä

PVD-menetelmällä (fysikaalinen kaasufaasipinnoitus) tehty kullanvärinen pinta kiinnittyy teräskuoreen molekyylitasolla tyhjiökammiossa. Tuloksena on kullanvärinen pinta, joka on huomattavasti kovempi kuin täyskulta. Karkaistussa 800 HV:n kirurginteräksessä pinnoitteen alla oleva materiaali on neljä kertaa kovempaa kuin tavallinen 316L-ruostumaton teräs. Kova pinta kestää kevyitä naarmuja, jotka jättäisivät jäljen täyskultaan. Pinnoite lisää pinnan kovuutta entisestään. Siksi Sönerin Nostalgia- ja Amorous-mallistoissa käytetään karkaistun 800 HV:n teräksen päällä PVD-menetelmällä tehtyä kullanväristä pinnoitetta: se on tämän hintaluokan naarmuuntumista parhaiten kestävä kullanvärinen vaihtoehto. Katso tarkempi tekninen selitys kellojen PVD-kultapinnoitetta käsittelevästä oppaastamme.

Kultaus (elektrolyyttinen pinnoitus)

Tavallisessa kultauksessa perusmetallin päälle lisätään ohut kultakerros elektrolyyttisesti. Kerroksen paksuus on yleensä 0,5–2,5 mikronia. Toisin kuin täyskulta, kultaus ei siirry – se kuluu puhki. Kovalle kulutukselle alttiissa kohdissa, kuten takakannessa, lukossa ja rannekkeen kiinnityskohdissa, kultaus kuluu pois ja paljastaa alla olevan perusmetallin muutamassa vuodessa päivittäisessä käytössä. Tällöin pinta näyttää epätasaiselta ja laikukkaalta, eikä sitä voi palauttaa kiillottamalla. Uudelleenkultaus on mahdollinen, mutta sama prosessi alkaa alusta.

Puhdistustapa riippuu kullan tyypistä. Kaikille tyypeille: pese kuori ja ranneke miedolla saippuavedellä ja pehmeällä hammasharjalla, huuhtele puhtaalla vedellä ja kuivaa heti nukkaamattomalla liinalla. Älä koskaan käytä hammastahnaa. Vaikka sitä suositellaan yleisesti verkossa, hammastahna sisältää mietoja hankausaineita, jotka naarmuttavat kullan pintaa ja kuluttavat PVD-pinnoitteen ajan mittaan.

Täyskultaisille kelloille: kultasepän kiillotusliina sopii pinnan kiillon palauttamiseen ammattilaishuoltojen välillä. PVD-pinnoitetuille kullansävyisille kelloille: käytä samaa liinaa, mutta kevyemmin painaen. Pinnoite on täyskultaa kovempi mutta ohuempi, joten kiillotusliina soveltuu vain pinnan kiillottamiseen, ei naarmujen poistamiseen. Kultapinnoitetuille kelloille: vältä kaikkia kiillotusaineita. Käytä vain mietoa saippuaa ja liinaa.

Katso tarkempi opas Sönerin kultakellojen kiillotukseen kotona: täydellinen opas kultakellon kiillotukseen kotona.

Täyskultaiset kellot kannattaa kiillottaa ammattilaisella muutaman vuoden välein, jotta niiden kuoren pinta palautuu ennalleen. Kelloseppä poistaa pienet naarmut kiillottamalla kuoren pintoja huolellisesti ja säilyttää tarvittaessa alkuperäisen eron harjatun ja kiillotetun pinnan välillä. Huomaa, että jokainen kiillotus poistaa hieman materiaalia. Tämä kannattaa ottaa huomioon, jos kelloa käytetään ja kiillotetaan usein vuosikymmenten ajan ja sen korvakkeet ja kuoren reunat ovat ohuet.

PVD-pinnoitteisia ja kullattuja kelloja ei voi kiillottaa takaisin ennalleen samalla tavalla. Jos pinnoite on kulunut merkittävästi puhki, ainoa vaihtoehto on pinnoittaa tai kullata kello uudelleen asiantuntijan toimesta. Asianmukaisesti hoidettua laadukasta PVD-kelloa ei pitäisi joutua käsittelemään uudelleen 5–10 vuoden päivittäisen käytön aikana.

Kaikki kellot, joihin on päässyt vettä, jotka ovat altistuneet suurille lämpötilanvaihteluille tai jotka ovat joutuneet kosketuksiin kemikaalien kanssa, on syytä tarkistuttaa pikaisesti kellosepällä kellonkuoren pintatyypistä riippumatta.